Kaleva/Pirjo Suvilehto 20.10.2008

Antti Hanhisuanto tarjosi herkkua

Kantaesitys

Kantaohjaus ja käsikirjoitus osuvat harvemmin samoihin käsiin. Näin kävi oululaiselle Antti Hanhisuannolle, jonka debytointi Oulun ylioppilasteatterin toteuttamana kävi Onnettoman onnellinen mies -näytelmällä. Esityspaikkana Oulun kaupunginteatterin harjoitussali oli hyvä ratkaisu - tilaa ja happea oli tällä kertaa ruhtinaallisesti.

Vielä kun näyttelijädebytoinnin teki peräti pääroolissa Markus Kaarto Usko Jokelaisena, oli tarjolla paljon kiinnostavaa. Tässä mennään Oulun ylioppilasteatterin 45-vuotisjuhlavuonna.

Hanhisuannon käsikirjoitus ja ohjaus perustuvat nopeisiin leikkauksiin: repliikeissä ei märehditä, vaan liikutaan äärilaidasta toiseen, tunnelmoinnista toimintaan. Vastakohdat korostuvat yhden repliikin sisällä, näin myös saatanan (Pekka Hyväri) ja jumalan (Sami Sankilampi) tempoilevassa toiminnassa ja räväkässä kielenkäytössä. Ideana näiden henkimaailman olentojen tuominen todelliseen elämään lavalla toimii moitteettomasti, kiitos herkullisen käsikirjoituksen.

Vaikutuksen tekee etenkin Markus Kaarto suomalaisena miehenä epätoivoisessa identiteetin etsinnässään. Naisväki kaipaa miehestä luonnetta, ja sitä tuntuu löytyvän miesväen dramaattisessa ja koreografisessa yhteiskohtauksessa, jossa painitaan homo- ja heteroerotiikan tiimellyksessä. Etenkin Kaarto, Hyväri ja Aleksi Huhta pistävät paljon peliin. Marika Nykänen Sanna Jokelaisen ja Litva Santavuolin rooleissa näyttää jälleen kerran näyttämöllisen monipuolisuutensa.

Keski-ikään yltänyt Oulun ylioppilasteatteri tekee tuoretta jälkeä ja ajankohtaisia havaintoja nykyisestä perhe- ja parisuhdepolitiikasta valloittavan absurdilla ja silti niin todella tavalla.

Jos nyt tikulla vielä kaivaa, niin mainion esityksen epäuskottavin kohtaus löytyy lyhyestä rakennustyömaa- episodista, mikä sekään ei ole paha. Käsikirjoituksen soisi löytyvän vielä moniin teattereihin, monenlaisiin näyttämöllisiin ratkaisuihin!

- Pirjo Suvilehto

-------------------------------------------------------------

Pohjolan Sanomat/Kari Lunnas, 20.10.2008

Identiteetin Eldoradoa etsimässä

Onnettoman onnellinen mies. Käsikirjoitus ja ohjaus Antti Hanhisuanto, valot Teno Guttorm, äänet Riikka Koivula ja rooleissa Anu Enqvist, Arsi Janhonen, Aleksi Huhta, Pekka Hyväri, Markus Kaarto, Marika Nykänen, Sami Sankilampi, Tiina Tasala ja Elina Vammavaara.. Tuottaja Antti Viitala. Tuotanto Oulun Ylioppilasteatteri ry. Oulun Ylioppilasteatterin 45v- juhla- ja kantaesitys Oulun kaupunginteatterin harjoitussalissa 18.10.2008.

Elämä on varjonyrkkeilyä. Alussa ei tiedä miten lopussa käy. varjoja vastaan kuitenkin taistellaan. Onnettoman onnellinen mies on Antti Hanhisuannon ensimmäinen käsikirjoitus ja ensimmäinen ohjaus, sellaisina mainio suoritus. Ylioppilasteatterilta olen tottunut odottamaan jotakin erilaista. Oulun ylioppilasteatteri ei pettänyt.

Onnellinen insinööri-isä elää näennäisonnellista elämää vaimonsa pompoteltavana. Vaimo ei kuitenkaan ole onnellinen rakastavan aviomiehen nynnyisään alistumiseen, vaan päättää ottaa eron. Traaginen komedia pääsee vauhtiin ja jumala työtovereineen puuttuu asiaan. Lopulta miehisen jumalankin jaksaminen muuttuu kyseenalaiseksi. Jumalan burn out johtaa asioiden uuteen harkintaan.

Hanhisuannon draama on nykynuorten nopearytmistä televisiodraamaa, jossa kohtaukset vaihtuvat nopeilla elokuvatehosteilla ja siirtymät tapahtuvat mustan kautta himmentäen tai valoilla leikkaamalla. Puheen katketessa yhtäkkiseen tanssiin tai laulukohtaukseen, tulee mieleen Pennejä taivaasta. Teatterin palkeilla modernin videotekniikan audiovisuaaliset efektit ovat tervetullutta vaihtelua. Ne osoittavat rohkeutta ja kokeilunhalua, joka piristää katselukokemusta. Musiikki valinnat ovat pääsääntöisesti osuvia, mutta Semmarien laulu vaikuttaa päälle liimatulta ja turhalta.

Markus Kaarto esittää LVI-insinööri Usko Jokelaista uskottavan herkästi. Hänen pehmeä olemuksensa sopii Uskon alistuvaan rooliin. Räväkkyyttäkin Markuksesta löytyy ristiriitaisissa itsetutkistelun syövereissä. Marika Nykäsen herkät kasvot ja ilmeikäs olemus tulkitsevat Sanna Jokelaisen tunteita pintaa syvemmältä. Nykäsestä löytyy sekä itsetietoista naista, että epävarmuutta tulkitsevaa äitiä ja vaimoa. Pitkätukkainen jumala, jota esittää Sami Sankilampi, on inhimillinen tapaus, jolta langat tahtovat kadota käsistä vaikeiden ihmistapausten hoitamisessa. Saatanana Pekka Hyväri on luonneroolissa. Hänen pirulliseksi maskeerattu olemuksensa jaksaa piruilla loppuun saakka.

Kreikkalaisen perinteet

Oulun teatterin harjoitussaliin on rakennettu yksinkertainen kolmiulotteinen näyttämö, jonka varjokuvakangas keskellä luo hengen ja sivuille ripustetut verhot monimuotoiset kulkutiet antavat esiintyjien kadota ja ilmestyä ajoin jopa mystisen oloisesti. Kaiken edessä on monena toimiva näyttämöalue, jonka näyttämökuvia vaihdellaan ahkerasti valoilla.

Onnettoman onnellinen mies tuo katsojan eteen nykymiehen kliseen, joka etsii oman olemisensa oikeutusta ja miehistä identiteettiä. Mies on jumala, mutta myös juoppo. Koomisen tragedian loppumetreillä annetaan vielä ymmärtää, että mahdollisesti jumala voisikin olla nainen. Mitä miehestä enää on jäljellä?

Komedian muotoon kirjoitettu tragedia muistuttaa kreikkalaisen näytelmätradition ja mytologian perinteitä. Esitys alkaa kohtauksesta, johon se myös päättyy. Kyseessä on perinteinen kehärakenne. Jumala on inhimillinen olento, joka kipuilee samojen ongelmien kanssa kuin ihminenkin. Tässä tragediassa jumalia on oikeastaan useita. Kyseessä on perinteinen Olymposvuorella asuvien jumalten asetelma.

Onnettoman onnellinen mies pureutui moniin yhteiskuntamme kysymyksiin antamatta selviä vastauksia, mutta asettaen pohdittavaksi monia kysymyksiä.

Lopultakaan Hanhisuanto ei käsittele ohjauksessaan vain miehen identiteettiä vaan enemmänkin ihmisenä olemista.

- Kari Lunnas